Vihdoin aurinko paistaa ja lumikin jo pikkuhiljaa sulaa! Ihanaa nähdä paljasta asfalttia ja kuunnella aamuisin lintujen laulua. Elämä näyttää niin erilaiselta.
Valo tosin tunkeutuu ikkunoista sisään hieman liiankin ahkerasti. Me tarvitaan keittiöön kaihtimet.. Tai pimennysverho. Keittiön kaapit on pahimmat. Korkeakiilto näyttää niin hyvältä, pakko
sitä oli saada. Mutta kaikki likahan niissä näkyy oikeassa valossa (= auringonpaisteessa).
Rasittavaa. Tosin kätevää siinä suhteessa että niitä tulee pestyä
useasti! Tänäänkin taas, kun olin ensin monta tuntia kerännyt energiaa ja katsellut niitä.
Mä en voi sietää tätä pölyn ja karvojen määrää. Mä kun luulin että meillä on siisti koti.. Kevät ja aurinko paljastaa kaiken, en yhtään ihmettele termiä kevätsiivous. Kaiken kruunaa vielä koiran (alkava) karvanlähtöaika. Ah sitä ihanuutta!
Pahinta on, että juuri tällä hetkellä siivoaminen ei kyllä kiinnostais ollenkaan. Mutta pakkohan se on että lapsi saa edes hengitettyä. Ja että häntä voi hyvällä omallatunnolla pitää lattialla, ilman että on ihan karvoissa. Tyttö heräilee enää kerran yössä syömään, silti äitiä väsyttää. Jopa pyykinpesu tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä esteeltä. Pesukonekin jauhaa monta kertaa päivässä, varsinkin nyt kun ollaan alettu maistelemaan bataattia. Koko tyttö on oranssi ruokailun jälkeen! Tällaiselle siisteilijälle se on aika paha paikka, eli vaatteet menee vaihtoon aina syönnin jälkeen. Ja harsot. Ja ruokalaput. Ja välillä äidinkin vaatteet :D
Voi kevät, tule vauhdilla. Tuo mukanasi vehreyttä, uutta energiaa ja lämpöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti