Iholla

Tää uusi Subilla pyörivä sarja on jotain aivan ihanaa. Ja kamalaa. Musta tuntuu että pääsen liian lähelle. Vaikka se kai on tarkoituskin. Tirkistellä toisten elämää.

Mä olen aivan ihastunut sarjan Mariaan. Miten joku voikaan olla niin symppis. Herttainen, herkkä, ihana. Siinä ihminen johon haluaisin tutustua. Itkin silmät päästäni äskeisen jakson aikana. Raskaana olevan naisen pettäminen on ehkä pahinta mitä voi tehdä. Enkä nyt välttämättä tarkoita vain sitä pettämistä, että hypätään sänkyyn jonkun muun kanssa. Vaan ihan luottamuksen pettämistä ylipäätään. Toinen oli aivan hajalla. Silti niin reipas. En osaa muuta kuin ihailla tuota naista.

Vaikka itse kyllä murtaisin mieheni nenän, jos mulle noin tekisi. Eikä mun mies ikimaailmassa sais puhua mulle sillä tavoin. Maria myönsi itsekin olevansa liian kiltti. Haluaa omien sanojensa mukaan ymmärtää toista ja toisen tekoja, ja ymmärtääkin. "Ehkä siksi mua vastaan on niin helppo tehdä väärin." Niinpä. Tunnistan itseni tuosta. Kuinka monet kerrat olenkaan puolustanut ystäviäni. Milloin alan puolustaa itseäni?

Pahinta on puolustaa itseään niiltä tärkeimmiltä. Vaikeinta on sanoa vastaan läheisimmille. Niille, jotka eniten pystyvät mua satuttamaan. Mä en halua pahoittaa kenenkään rakkaan mieltä, siksi niin usein vaikenen. Mutta jossain vaiheessa mun on pakko oppia sanomaan mitä ajattelen.
"En tykkää kun arvostelet. Mikset koskaan voi sanoa mitään positiivista?"
"Tuo ei ole totta, miksi sun pitää sanoa noin?"
Näitä lauseita lupaan harjoitella.

Usein tiedän syyn siihen, miksi ihmiset sanovat mitä sanovat. Ehkä myös siksi pysyn hiljaa. Annan muiden ajatella omiaan, jos se helpottaa heidän oloaan. Milloin minä saan helpottaa omaa oloani? Milloin joku haluaa helpottaa mun oloani?

Joskus tuntuu siltä, että antaa miljoonasti enemmän kuin saa takaisin. Tykkään antaa itsestäni 100%, haluan auttaa, fiilistellä muiden onnistumisia, rakastaa toisia ja pitää huolta. Mutta joskus sitä tarvitsis myös saada takaisin, että jaksaa olla siinä ihmissuhteessa. Aina mä jaksan rakastaa täysillä.

Rakasta sinäkin minua. Ole onnellinen puolestani. Innostu kanssani. Kehu minua. Ole ihana mulle. Niin mun olis helpompi olla ihana sulle.
 

Jollain tavalla mä ymmärrän niitä naisia, jotka jäävät väkivaltaiseen parisuhteeseen. Kun rakastaa toista niin kovin, ettei halua päästää irti vaikka itseen sattuu uudestaan ja uudestaan. Tietyllä tasolla tää on sama asia.

(Onneksi mulla kuitenkin on maailman ihanin mies. Haluan siis varmuuden vuoksi mainita, ettei tässä tekstissä ole kyse hänestä. Ettei tule väärinkäsityksiä.)