Veljelleni

Kahdestaan he kulkevat kohti rikkinäistä siltaa,
päiväkin hämärtyy kohti iltaa.

Sisko pikkuveljeään varovasti sillan yli vie,
sen yli heillä on vaarallinen kulkutie.

Alkupäästä siltaa yksi lautakin on tippunut alas koskeen,
sisko veljeään lohduttaa ja suutelee poskeen.

Älähän itke kyllä me tästä selvitään,
sillä valkean suojelusenkelin suojelevan meitä nään. 

-Tapio Still

Ticket to Heaven

Aivan ihana päivä takana! Meidän oli tarkoitus mennä ystävän ja hänen lapsensa kanssa vauvojen vappuvipinöihin, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja päädyttiinkin vain shoppailemaan. Ei huono vaihtoehto sekään ;) Oli erittäin piristävää nähdä ihmisiä ja rauhassa katsella lapsille vaatteita ja leluja. Muksutkin käyttäytyivät niin esimerkillisesti, taisi olla paljon katseltavaa heilläkin.

Löysin Siirille puoleen hintaan (!!) aivan ihanan Ticket to Heavenin takin. Ihastuin!

Lisäksi pari kivaa bodya, H&M ja Kappahl. 

Ja Fisher Pricen lelu, miksikäs tuota kutsuisi? Kirja joka laulelee ja loruilee, kun sivuja vaihtelee. Ei ehkä ihan esteettisin, mutta hauskan näköinen ja kuuloinen, se kai onkin pääasia! Siitä mulla ei ole nyt kuvaa.

Enpä olekaan tainnut täällä kertoa, Siiri ryömii jo eteenpäin! Nyt mennään jo kovaa vauhtia lelujen (ja äidin puhelimen) perässä. Olin kyllä aika yllättynyt että lähti näin ajoissa liikkumaan eteenpäin, vaikka onkin jo kauan sitä harjoitellut. Kohta ollaan jo ihan pulassa, kun tuo vauhti tuosta vielä kasvaa. Nyt jo tuntuu siltä että kun kaksi sekuntia katsoo toiseen suuntaan, on neiti jo ihan jossain muualla kuin siellä mihin hänet jätti. Onneksi sähköjohdot ja pistokkeet on aikalailla piilossa, ja muutenkin on melko turvallinen koti. 

Päristely on myös uusi juttu. Päristelyä soseita syödessä, päristelyä tuttipullo suussa, päristelyä muuten vaan. Ihanaa kun kaikkialla on porkkanaa ja banaania, maitoa ja kuolaa.. Yritä siinä sitten pokkana kieltää, kun se touhu näyttää niin hauskalta!

Kupliaaa!:)

Suunnitelmissa on muuten omakotitalo. Meidän taloyhtiöön on suunnitteilla julkisivuremontti.. Olen koko ajan ollut siinä käsityksessä, että se on vasta monen vuoden päästä, kaukana tulevaisuudessa. Jostain kumman syystä ei hirveästi kiinnosta tässä asustella, siinä metelissä ja pölyssä. No nyt kun laskeskeltiin, tultiin siihen lopputulokseen että melkeen samalla rahalla asuttais omakotitalossa kuin tässä, menot ei tule muuttumaan kovinkaan merkittävästi. Pankintäti antoi jo siunauksensa. Ensi viikolla meille tulee käymään kiinteistönvälittäjä joka auttaa meitä myymään tän kämpän. Katsotaan kuinka kauan myymisessä menee. Kovin ollaan jo taloja katseltu, mutta eihän sitä voi sen tarkemmin mitään katsella ennen kuin vanha on myyty. Katsotaan kuinka käy :)

Mä olen niin onnellinen, elämä on ihanaa! On niin mahtava fiilis, hymyilyttää vaan koko ajan. Mikään ei voisi olla paremmin. Mulla on maailman ihanin tytär ja maailman ihanin mies. Miten kaikki voikaan tuntua näin hyvältä? Mitä olen tehnyt ansaitakseni kaiken tämän?

Kerro, kerro todella
rakastatko minua,
kerro, kerro todella
rakastatko minua.

Hellällä, palavalla sydämellä
ja sydämellä ja sydämellä,
hellällä, palavalla sydämellä
rakastan minä sinua.

  

♥

Lapsi, joka elää onnellisena

Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään. 

Lapsi, jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan. 

Lapsi, jota petetään, oppii pettämään. 

Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään. 

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan. 

Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä. 

Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta. 

Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen. 

Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen. 

Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden. 

Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen. 

Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.

-Ronald Russell

Nukkumisesta

Siirihän nukkui yönsä ensimmäiset kolme kuukautta mun vieressä. Myös päiväunet nukuttiin usein vierekkäin, tai niin että tyttö nukkui sylissä. Taisi olla sekä äidin, että vauvan mielestä turvallisempaa ja mukavampaa niin. Tai ehkä vain äidin mielestä, en tiedä.

Siiri on aina myös tykännyt nukahtaa syliin. Ihan muutamia yksittäisiä kertoja on saattanut vahingossa nukahtaa kehtoonsa, syli on siis ollut ihan ehdoton lemppari. Nukahtaminen ei sylissäkään aina ole ollut helppoa, olihan meillä vaihe jolloin tuli huuto aina kun piti mennä nukkumaan. Se vaihe on kuitenkin jo ohitettu, ja nukahtaminen sujuu suurimmaksi osaksi oikein vaivattomasti.

Aikamoista kritiikkiä, sekä suoraa että epäsuoraa, olen saanut tuosta sylissä nukuttamisesta ja vieressä nukkumisesta. Ihmiset jo kertoilivat tarinoita tuttujen lapsista, jotka nukkuivat vielä taaperoinakin vanhempien sängyssä. Onhan tuo aika huvittavaa. Noh, vaihto meidän sängystä kehtoon sujui oikein mallikkaasti, ilman pienintäkään ongelmaa. Heti kun vain niin päätin. 

Ja eilen päätin että nyt alkaa tyttö olemaan jo sen ikäinen, että saa luvan oppia nukahtamaan pinnasänkyynsä. Itsekseen. Mietin kyllä, onko kaksi muutosta yhtäaikaa liikaa, mutta pinnasänky on kuitenkin Siirille ihan tuttu paikka vaikkei hän siellä olekaan paljoa nukkunut. Sydäntä raastaa, onhan ollut niin ihanaa katsella vauvaa siinä käsivarsilla, kun toinen näyttää niin rauhalliselta ja kauniilta vaipuessaan uneen. Hienosti kuitenkin on mennyt tämäkin muutos. Ensimmäisellä kerralla nukahtaminen kesti puoli tuntia, monta kertaa kävin laittamassa tuttia ja paijaamassa murheen pois. Seuraavalla kerralla meni jo paljon helpommin. Tänään illalla nukahti jo aivan tyytyväisenä (tosin oli kyllä hyvin väsynytkin).

Varmasti tässä mennään vielä takapakkia monta kertaa, mutta tuntuu hyvältä kun olen osannut pysyä päätöksissäni. Haluan olla hellä, mutta pitää rajat. Tässä asiassa raja menee siis siinä, etten ota syliin nukahtamaan (ellei neiti itke hampaitaan tai muuta kipua, se on tietenkin eri asia). Hellyys taas on sitä, että hyssyttelen, laulelen ja silittelen vieressä kun toisen on vaikea nukahtaa. Haluan siis osoittaa, etten ole häntä sinne sänkyyn hylännyt :)

Tällä tavoin kun pystyisin kasvattamaan lastani jatkossakin, olisin erittäin tyytyväinen. Rakkautta ja rajoja, niitä taidetaan tarvita yhtä paljon. Sekä rakkaus että rajat luovat turvaa. Oikeastaan rajat ovat rakkautta, eikö? Tai ehkä rajat sisältyvät rakkauteen, siksihän niitä asetetaan; kun rakastan lastani, haluan rajoilla ja säännöillä luoda hänelle pohjan elämälle, turvallisuudentunnetta, kasvattaa hänestä hyväkäytöksisen ja fiksun, pitää hänet poissa pahanteosta. Näin minä sen ajattelisin.

Pitkästä aikaa

Siiri täytti torstaina 5 kuukautta!
Aivan käsittämätöntä, että kuukauden päästä hän on puolivuotias.

Käytiin merkkipäivän kunniaksi neuvolassa tsekkaamassa tilanne, 6750g & 64,4cm. Iso tyttö! Pituutta oli tullut vajaa 3 senttiä, niinkuin aina ennenkin. Painoa vain puolisen kiloa, mutta onko tuo ihme kun miettii kuinka vauhdikas neiti on. Kovasti neukku meidän prinsessaa taas kehui. Eipä voisi äiti olla ylpeämpi! 

Sain vihdoin suuni auki ja kerroin siitä huolesta jota tunnen. Siitä pelosta, ettei Siirillä olisi kunnon kiintymyssuhdetta minuun. Vaikka järki tietääkin ettei meillä ole tuon asian suhteen mitään hätää, pelot nostavat päätään aina sillointällöin ihan ahdistukseen asti. Neukku oli sitä mieltä että huolehdin turhaan, kertoi näkevänsä erittäin lämpimän siteen äidin ja tyttären välillä. Ja oli myös siinä uskossa, että nämä tunteet johtuvat omasta lapsuudestani. Tuntui hyvältä kuulla se joltain ulkopuoliselta, olo helpottui ihmeen paljon. Nää taitaa olla asioita, jotka mun pitää saada käsiteltyä itseni kanssa. Mutta vasta sitten, kun vauva-aika on ohi, nyt haluan vain nauttia lapsestani. Ja meidän silminnähden lämpimästä suhteestamme. Työnnän möröt nurkkaan odottamaan. 

Jatketaan ilmoisemmissa merkeissä. Mä en tiedä mitä nyt yhtäkkiä on tapahtunut, Siirin soseilu on nyt reilun viikon sisällä lähtenyt sujumaan aivan uskomattoman hyvin! Hienostihan hän on syönyt siitä asti kun kiinteät aloitettiin, mutta määrät on olleet todella pieniä. Ehkä hampaiden puhkeaminen vaikutti, en tiedä. Yhtenä iltana hän kuitenkin söi desin (!!) iltapuuroa, ja sen jälkeen on soseet maistuneet aivan erilailla kuin ennen. Nyt neiti on selkeästi ruvennut nauttimaan soseilusta, ihanaa!

Meillä kävi tuossa taannoin vieraita Espoosta! Ystäviä, joiden kanssa ollaan Facebookissa keskusteltu jo vuoden verran, siitä lähtien kun raskauduttiin. Oli aivan epätodellinen fiilis nähdä heidät. Vietettiin aivan ihana päivä vauvojen kanssa, Siirikin sai ensimmäisen tyttökaverin! Musta on aivan uskomatonta, että ajoivat pääkaupunkiseudulta tänne asti meidän vuoksemme, olen niin otettu. Kun tuntuu että tuolta mun kotikaupungistakin vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä on liian vaivalloista tulla käymään.. Joten kiitos teille ihanille kun kävitte piristämässä meidän arkea ♥