ISI

Olen viimeaikoina pohtinut paljon suhdettamme. Siis minun ja avomieheni. Tuo aiemmin postaamani videonpätkä pisti miettimään asiaa entistä enemmän. Miehenihän on täydellinen. Sekä miehenä minulle, että isänä tyttärellemme. Hän on aina tehnyt kaikkensa vuokseni, ja tiesin jo ennen raskautumistani että hänestä tulee täydellinen isä. 

En tiedä, onko mieheni lukenut jostain, että synnytyksen jälkeen kehonsa ja kilojensa kanssa taistelevaa naista tulee kehua paljon. Vai käykö siinä todella niin, että mies rakastuu naiseen uudestaan lapsen myötä? Rakastuu häneen äitinä? Näkee ehkä asiat eritavalla kuin ennen. Saattaa olla mahdollista. Itse olen rakastunut mieheeni uudestaan; Rakastunut siihen isiin, joka hänestä on tullut.

Synnytyksestä en olisi selvinnyt ilman miestäni. Vain tieto siitä että hän on siinä vierellä mua tukemassa, helpotti. Mitä suloisin hetki oli se kun hän näki tyttärensä ensimmäisen kerran.. Kun näin miten hänen silmissään ja sydämessään syttyi uusi rakkaus. 

"Rakkautta on monenlaista. Sinä päivänä opin uuden tavan rakastaa." 

Sitä hetkeä on mahdoton kuvailla sanoin. 

Kotiutuessamme synnäriltä minua odotti siisti koti. Jääkaappi täynnä ruokaa. Oma sänky ja siinä puhtaat lakanat. Kaikki oli kunnossa. Kaikki tuntui hyvältä. Pieni perheemme oli valmis aloittamaan uuden elämänsä. Isi oli valmis tekemään kaikkensa myös tyttärensä puolesta. 

Nyt hänellä on kaksi naista huolehdittavana. Ja voi miten ylpeä hän siitä onkaan.

Isi käy töissä. Isi hoitaa vauvaa, kotia, koiraa ja äitiä. 

Onko parempaa isiä olemassakaan?

♥