7. huhtikuuta 2012

Pitkästä aikaa

Siiri täytti torstaina 5 kuukautta!
Aivan käsittämätöntä, että kuukauden päästä hän on puolivuotias.


Käytiin merkkipäivän kunniaksi neuvolassa tsekkaamassa tilanne, 6750g & 64,4cm. Iso tyttö! Pituutta oli tullut vajaa 3 senttiä, niinkuin aina ennenkin. Painoa vain puolisen kiloa, mutta onko tuo ihme kun miettii kuinka vauhdikas neiti on. Kovasti neukku meidän prinsessaa taas kehui. Eipä voisi äiti olla ylpeämpi! 
Sain vihdoin suuni auki ja kerroin siitä huolesta jota tunnen. Siitä pelosta, ettei Siirillä olisi kunnon kiintymyssuhdetta minuun. Vaikka järki tietääkin ettei meillä ole tuon asian suhteen mitään hätää, pelot nostavat päätään aina sillointällöin ihan ahdistukseen asti. Neukku oli sitä mieltä että huolehdin turhaan, kertoi näkevänsä erittäin lämpimän siteen äidin ja tyttären välillä. Ja oli myös siinä uskossa, että nämä tunteet johtuvat omasta lapsuudestani. Tuntui hyvältä kuulla se joltain ulkopuoliselta, olo helpottui ihmeen paljon. Nää taitaa olla asioita, jotka mun pitää saada käsiteltyä itseni kanssa. Mutta vasta sitten, kun vauva-aika on ohi, nyt haluan vain nauttia lapsestani. Ja meidän silminnähden lämpimästä suhteestamme. Työnnän möröt nurkkaan odottamaan. 


Jatketaan ilmoisemmissa merkeissä. Mä en tiedä mitä nyt yhtäkkiä on tapahtunut, Siirin soseilu on nyt reilun viikon sisällä lähtenyt sujumaan aivan uskomattoman hyvin! Hienostihan hän on syönyt siitä asti kun kiinteät aloitettiin, mutta määrät on olleet todella pieniä. Ehkä hampaiden puhkeaminen vaikutti, en tiedä. Yhtenä iltana hän kuitenkin söi desin (!!) iltapuuroa, ja sen jälkeen on soseet maistuneet aivan erilailla kuin ennen. Nyt neiti on selkeästi ruvennut nauttimaan soseilusta, ihanaa!


Meillä kävi tuossa taannoin vieraita Espoosta! Ystäviä, joiden kanssa ollaan Facebookissa keskusteltu jo vuoden verran, siitä lähtien kun raskauduttiin. Oli aivan epätodellinen fiilis nähdä heidät. Vietettiin aivan ihana päivä vauvojen kanssa, Siirikin sai ensimmäisen tyttökaverin! Musta on aivan uskomatonta, että ajoivat pääkaupunkiseudulta tänne asti meidän vuoksemme, olen niin otettu. Kun tuntuu että tuolta mun kotikaupungistakin vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä on liian vaivalloista tulla käymään.. Joten kiitos teille ihanille kun kävitte piristämässä meidän arkea



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti